keskiviikko 2. lokakuuta 2013

Miten kissat saa hyväksymään uuden perheenjäsenen?

Aikaisemmassa kirjoituksessani minulta toivottiin vinkkejä kissojen ja vauvan totuttamiseen. Aihetta sivuten olen jo julkaissutkin tekstin tyttäreni syntymän aikoihin vuonna 2011.

Minä, Nexu ja Sonja päiväunilla syksyllä 2011.

Mielestäni aihetta on hyvä lähestyä pohtimalla yleisesti uuden perheenjäsenen liittymistä talouteen, oli kyseessä sitten ihminen tai eläin. Hyvä on lähteä liikkeelle pohtimalla muutamaa peruskysymystä:

1. Millainen uusi perheenjäsen on?
Kysymystä kannattaa pohtia erityisesti kissan näkökulmasta. Vauva on kissan näkökulmasta todennäköisesti äänekäs ja vieraan hajuinen otus. Se saattaa oleskella kissan "omistamilla" paikoilla, joista muut henkilökunnan jäsenet nyt ajavat kissan pois (ainakin jos tutustuminen käy liian kissamaiseksi). Ääni voi kissan mielestä olla pelottava, ainakin jos kovaa huutoa toistuu usein. Kissa tunnistaa kyllä nopeasti että kyseessä on ihminen. Jos muut ihmiset osaavat luoda tutustumiselle turvalliset puitteet, muodostuu vauvasta pian (viimeistään liikkumisen alkaessa), kissan silmissä uusi ihmisjäsen perheelle. Vanhemmat ihmiset kissat yleensä sen sijaan ottavat vastaan helposti, tai ainakin suhtautuvat heihin välinpitämättömästi (mikäli kissalla ei ole taustalla huonoja kokemuksia esimerkiksi toiseen sukupuoleen liittyen). Yleisesti kissat saattavat vierastaa vahvasti kokemuspohjastaan eroavia ihmistyyppejä. Tässäkin kohtaa saattaa oletus päteä lapsiin. Jos kissa ei ole aiemmin ollut tekemisissä lapsien kanssa, saattaa lapsen hyväksyminen perheeseen olla hankalampaa.

Jos uusi perheenjäsen on eläin, kissa sen sijaan tunnistaa sen nopeasti eläimeksi. Mikäli tulokas on uusi kissa, luottaa kissa jo tuntemiinsa eleisiin ja reagointitapoihin. Pennun kohdalla vanhemmat kissat yleensä hyväksyvät tulokkaan helpommin. Muutoin kyse on pitkälti jo talossa asuvan kissan luonteesta ja kokemuksista. Sekä siitä miten tottunut se on uusien eläinten tuloon. Tietysti myös tulokkaan käyttäytymisellä on vaikutusta. Kun kyseessä on muu eläinlaji, menevät signaalit helposti sekaisin ja ihmisen onkin toimittava, ainakin alussa, vahvasti rauhoittavana tekijänä.

Nexun ja Fedjan alkututustumista (porttina välissä pyykkiteline)

2. Miten tulokas vaikuttaa kissan elämään?
Väheneekö kissan ja omistajan yhteinen aika? Muuttuvatko sallitut oleskelupaikat? On hyvä miettiä mitä muutoksia kissa kokee uuden tulokkaan myötä ja pohtia miten näitä muutoksia voisi keventää kissalle (etteivät ne tule kuin salama kirkkaalta taivaalta). Voisiko omistaja ehkä pyrkiä säilyttämään kissan elämässä ne kaikkein mieluisimmat yhteiset toiminnot, vaikka aika tuntuukin menevän uuden tulokkaan hoitoon?

Kissojen rentous liittyy vahvasti niiden tuottamiin feromoneihin (eli ominaistuoksuihin). Kissat merkitsevät jatkuvasti kotiaan ja ihmisiään hinkkaamalla naamaansa ja raapimalla kynsiään. Vahvempaa merkintää edustavat ulostemerkinnät, jotka rennon, itsensä kotoisaksi tuntevan kissan, elämästä yleensä puuttuvat. Kun kissan hyvänolontunnetta halutaan vahvistaa uusissa paikoissa tai tilanteissa, voidaan pistorasiaan asettaa Feliway. Tuote sisältää kissan naamaferomonia, jonka leviäminen sisätiloihin helpottaa kissan stressiä. Uusien, toisilleen tuntemattomien eläinten, välistä ensikohtaamista voidaan sen sijaan helpottaa sivelemällä niihin felifriendiä, joka "sekoittaa" niiden hajujärjestelmää ja saa toisen eläimen vaikuttamaan tutummalta, kuin se onkaan. Tämän tuotteen käytössä olennaista on ettei kohtaavilla eläimillä ole saanut olla negatiivista kohtaamista toisiaan kohtaan ennen tuotteen laittamista (muutoin se voi toimia jopa käänteisesti).

Kemikaalien lisäksi voidaan pohtia hetki muuta hajuvälitystä. Kissat ovat hyvin tarkkoja hajumaailmastaan. Uuden tulokkaan hajuja voidaan kuljettaa kissan haisteltaviksi esimerkiksi tulokkaalla käytössä olleiden vaatteiden, vilttien tai lelujen välityksellä. Näin kissalle tarjotaan mahdollisuus mieltyä ja tottua uusiin hajuihin. Meillä kotona ainakin kissat mieluusti hengailevat juuri niiden uusien mielenkiintoisten hajujen lähettyvillä.

Pohditaampa hetki myös esineiden sijoittelua. Sen lisäksi että esimerkiksi vauvansängyn paikan valinnassa tietysti käytännöllisyys on eduksi, on hyvä pohtia myös kissanäkökulmaa. Jos kissan ei haluta makoilevan sängyssä, ei sitä kannata sijoittaa kissan lempipaikkaan. Sängyn päälle voi myös hankkia kissaverkon, tai kissan voi yksinkertaisesti opettaa olemaan menemättä sänkyyn. Jos kissan ei haluta oleilevan sängyssä, kannattaa sen lähettyville hankkia kissalle oma sallittu mieleinen makuupaikka. Kun kissa sitten käyttää tätä omaa paikkaansa, tulee sitä palkita käytöksestä. Tärkeää on myös varmistaa että kissalla on tarpeeksi turvallisia "pakopaikkoja", joihin uusi tulokas ei pääse. Kahden eläimen kohtaamisissa on hyvä aloittaa hajujen vaihto erillisistä huoneista ja jättää tutustuminen aikoihin, jolloin ihminen on paikalla. Ihan pientä vauvaa en myös jättäisi kaksin kissan kanssa, vaikka kissa olisikin osoittanut hyviä merkkejä vauvan hyväksymisen suhteen.

Entäs se ajankäyttö? Kissaa on hyvä palkita positiivisista eleistä uutta tulokasta kohtaan. Omalla kohdalla kissan ja vauvan suhdetta vahvisti se, kun itämaiskylkiäinen sai tulla kylkeen kyhnyttämään vauvan imetyshetkinä. Myöhemmin olen pyrkinyt vahvistamaan positiivisia merkkejä lasta kohtaan ja 2-vuotias osaa jo tarjota kissoille namejakin sekä leikkiä jotenkuten niiden kanssa. Itse olen pyrkinyt säilyttämään vähintään yhden lyhyen koulutushetken päivässä, jotta kissat eivät tuntisi itseään unohdetuksi lapsiperheen arjessa. Ulkoilukin luonnistuu hyvin, kun kissat voi ottaa juoksunaruun lapsen leikkiessä hiekkalaatikolla. Ainakin meillä kissat ovat oppineet hyvin että lapsen ulkoleikit tarkoittavat usein myös sitä että he pääsevät ulos.

Mahdoton ajatus ei ole myöskään kissan/kissojen hoitoon vienti mieluisaan paikkaan ensiviikkojen ajaksi. Tämän suunnitelman kanssa kannattaa kuitenkin olla varovainen. Hoitopaikan tulee oikeasti olla mieluinen ja hoito-ajan lyhyt. Tuoksuja uudesta tulokkaasta tulee olla ollut tarjolla ennen hoitoon lähtöä. Kissan ei tulisi kokea että uusi tulokas on vallannut hänen alueitaan, kun hän palaa kotiin. Tässä ratkaisussa hyvää on kuitenkin se, että ihmiset ehtivät rauhassa tutustua uuteen tulokkaaseen ja oppia hänen hoitoaan/ääntelyidensä merkityksiä. Tämä ratkaisu saattaa olla toimiva myös tilanteessa, jossa kissojen on huomattu stressaantuvan uusista tulokkaista ja ihmiset pelkäävät kissan jollakin tavalla vahingoittavan (vaikka vahingossa) uutta tulokasta.

Usein kuitenkin aika ja ihmisten rauhallinen suhtautuminen auttavat kissoja hyväksymään kotiinsa uudet tulokkaat. Ainakin omalla kohdalla pitää sanoa että pian ne kissat huomasivat myös lapsen syntymän myötä tulleet plussat: Ihmiset ovat enemmän kotona. Varsinkin päiväuniaikana on mukava käpertyä kaikessa hiljaisuudessa oman ihmisen kainaloon.